lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kaipuu menneeseen?



Tänä keväänä olen miettinyt ihmisen kaipuuta menneeseen kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen liittyy katumukseen, syyllisyyteen ja häpeään ja toinen yhteiskunnan muuttumiseen ja auktoriteettien kaipuuseen.

Työssäni olen kohdannut ja kohtaan paljon ihmisiä, jotka elävät menneisyydessä, ajassa jolloin he ovat tehneet virheitä tai jopa vahingoittaneet itseään ja läheisiään. Syyllisyyteen ja häpeään on joskus helppo jäädä kieriskelemään, vaikka se tuottaisi paljonkin ahdistusta. Menneisyyttä ja tehtyjä tekoja ei voi muuttaa, vaikka kuinka sirottelisi tuhkaa päälleen. Syyllisyyden tunteminen ja tekojen häpeäminen ovat ihan terveellisiä ja tarpeellisia tunteita, kunhan niistä syntyvää energiaa käyttää eteenpäin menemiseen. Tehdyt teot ovat tehtyjä, mutta nyt ja tulevaisuudessa on mahdollisuus toimia toisin. Toiminnan ja tapojen muuttaminen ei ole helppoa ja siksi osa valitseekin ulkoa katsottuna järjettömän vaihtoehdon ja jää elämään menneisyydessä. Siksi tuki tässä kohtaa on monelle todella tärkeää.

Toinen menneisyyteen kaipuun näkökulma syntyi keskustelusta, jossa vaaditaan uusia lakeja koulumaailmaan. Mielestäni tässä on samaa tunnetta kuin esimerkiksi kaipuussa palata Kekkosen aikaan. Uskon, että suurin osa meistä tietää, ettei paluu aikaisempaan yhteiskuntaan ole mahdollinen. Samoin koulussa ei ole mahdollista palata paria kymmentä vuotta taaksepäin. Mutta tämä kaipuu kuuluu osana muutosprosessiin. Hetkellä jolloin kaikki tuntuu kaaokselta ja uudenlainen kulttuuri mahdottomalta, ihmisinä meillä on taipumus toivoa, että joku muu tulisi, määräisi säännöt ja selvittäisi asiat. En vain usko, että sellainen enää toimisi. Sen sijaan meidän pitäisi tarkastella toimintakulttuurejamme ja toimintamallejamme ja kehittää uusia, toimivampia. Vastuullisia kansalaisia kehittyy vain, jos me kaikki saamme olla vastuullisia ja osallistua. Yhteiskunta, jossa kansalaiset aktiivisesti osallistuisivat yhdessä tekemiseen ja ottaisivat vastuuta tekemisistään, ei synny ilman työtä ja tuskaa. Lisäksi se on jatkuva prosessi, jossa työ ei lopu ikinä. Mutta se prosessi suuntautuu nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Kysynkin itseltäni, missä määrin oma ajatteluni on kiinni menneisyydessä tai menneissä tavoissa toimia? Mitä voisin tehdä toisin? Löytäisinkö asioihin ihan uusia näkökulmia? Miten voisin irtautua paikallaan pysymisestä ja käyttää energiani kehittymiseen ja myös todelliseen toimintaan?

Maailma ja yhteiskunta muuttuu halusimme tai emme. Olennaista on se, mihin suuntaan se muuttuu ja siihen voimme vaikuttaa olemalla aktiivisia ja tukemalla myös muiden ihmisten mahdollisuutta osallisuuteen ja aktiivisuuteen.

2 kommenttia:

  1. On hyväksi ja kehittävää tarkastella itseään. Nimenomaan siihen kuuluu itsessään olevan muutosvastarinnan tunnistaminen. Ihmisyyteen yleisesti ottaen varmaankin kuuluu turvallisuuden tunteen hakeminen ja siinä pysyminen, sellaisen löydettyään.

    Jatkuvassa kehittämisessä ja muutoksessa on se heikko puolensa, ettei silloin todella pysähdytä ajattelemaan voisiko jokin vanhoista keinoista toimia. Myös yksi vanha tapa voi olla parempi, kuin repullinen uusia..vai miten se sanonta nyt meneekään. Olen tämän myös ihan työn kautta havainnut. Ja hetken se on kyllä kieltämättä turhauttanut, kun on "niin paljon turhaa työtä" tullut tehtyä ko. asian eteen. Mutta nimenomaan se ei ole ollutkaan niin vaarallista, vaan ehkäpä vain opiksi siitä, ettei "vanhoja tapoja" pidä automaattisesti halveksua.

    VastaaPoista
  2. virheitä oppii kuuluu vanha sanan lasku myös
    on väistämätöntä että ei teksii ikinä mitään virheitä
    elämä on sellaista
    anteeksi anto itselle ja muille vapauttaa myös
    eli että osaa hyväksyä itsensä ja antaa anteeksi itselleen

    moni on niin julma itselleen ja jumittuu itsesyytöksiin.
    täytyy jotenkin ymmärtää että KAIKKI ihmiset tekevät virheitä,ja se on osana ihmisen elämää
    virheistä toivottavasti pooii eli ei TOISTA virhettään se onkin sellainen mikä joskus on vaikeaa,aivan,itse olen saanut apua lukemisesta.itsehoito oppaista ja muusta tämmöisestä.
    jossain vaiheessa kun on käynyt tuon itsetyön läpi voi ja tuleekin päästää vaan irti.eli antaa asioiden olla.hyväksyä ne läksyinä mitä on tulut elämän varrella ja jatkaa elämää.tässä yhteydessä moni puhuu elämänkoulusta.eli,elämä opittaa ja tekevälle sattuu
    ihmisillä on tapana puhua eri asiayhteyksissä ERI ASIOISTA.ja eri näkökulmista loputtomiin.sen takia keskustelu netissä on mahdotonta ja ruokkii tutkimusyhteiskuntaa joka ei aina saa ihan kunnolla vastaajia tai niined.
    VANHALLA viisaudella tarkoitetaan jotain mikä esim on joku LUONNOLLINEN lainalaisuus mitä on aia ollut maalaisjärki ja ehkä joku perus homma.ns KANSANTIETO mitä ei ehkä markkinoida kovin tieuhaan aina tai muuten pohdita professori piireissä
    NLP tekniikassa opetellaan sitä että oppii päästämään irti.
    ihmien persoona muovautuu tämän kasvun myötä,mitä osa ihmisistä kutsuu henkiseksi kasvuksi eli IHMISENÄ AIKUISTUMINEN yms.virheet elämässä näkee myöhemmin eri valossa.

    VastaaPoista