sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Sunnuntain ratoksi, vastavuoroisuudesta







Olen pyöritellyt tätä ajatusta tovin ja se alkoi, kun joku jossain sanoi kutakuinkin, että yritysten työ on ajatella kilpailukykyä, ei vastavuoroisuutta tai kiitollisuutta. Keksin heti kaksi asiaa, miksi mielestäni tämä näkökulma on pahasti pielessä ja tuottaa toteutuessaan todennäköisesti enemmän ongelmia kuin sitä haluttua kilpailukykyä.

Ajatteluni pohjana on se, että meille kaikille ihmisille vastavuoroisuus on yksi perusasioista, johon toimintamme perustuu. Kaikki vaihtaminen ja ostaminen perustuu vastavuoroisuuteen, joko konkreettisesti maksamalla rahassa tavarasta tai palvelusta tai abstraktina ajatuksena siitä, että auttamalla muita saa itse apua tarvittaessa. Kun ihmiseltä otetaan pois mahdollisuus vastavuoroisuuteen, hänen pitää perustella itselleen, miksi hän on oikeutettu saamaan jotain ilmaiseksi. Näin saattaa tapahtua niin pakolaisille, joita istutetaan vastaanottolaitoksissa kuin työttömille, joiden kaikki aktiivisuuden mahdollisuuden karsitaan pois. Silloin kun koemme, että muut eivät toimi vastavuoroisesti meitä kohtaan, romuttuu luottamus ja luottavaisuus. Vastavuoroisuus on siis inhimillinen kokemus, joka rapautuessaan aiheuttaa erilaisia ongelmia ja epäsosiaalisiksi koettuja tapoja toimia.

Yritysmaailma on myös inhimillista toimintaa. Sitä pyörittää ihmiset ja kaikkissa yrityksissä, joissa on enemmän kuin kaksi työntekijää, kyse on inhimillisestä toiminnasta. Olemme jo alkaneet herätä siihen, että esimerkiksi tunteita ei voi jättää kotiin, vaan ne kulkevat mukana koko ajan. Tunteiden ja niiden vaikutusten kieltäminen on usein aiheuttanut juuri päinvastaisen tilanteen: työpaikan, jossa kaikki toimii suuren tunteen pohjalta, riippumatta siitä mihin suuntaan tunne vie ja kuinka paljon vahinkoa tällainen toiminta saa aikaan. Sama asia tapahtuu vastavuoroisuuden kanssa. Työnantajat vaativat työntekijöiltä lojaalisuutta ja luottamusta ja samanaikaisesti työntekijöitä kohdellaan niin kuin he olisivat tavaroita, jotka voidaan korvata koska hyvänsä uusilla. Olen kuullut hiuksia nostattavia tarinoita esimerkiksi irtisanomistilanteista, joissa on ilmeisesti haluttu painottaa taloon jääville, että työntekijöiden arvo ei ole juuri nollaa suurempi. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa pitäisi kyetä luomaan yrityskulttuuri, jossa työntekijät eivät ole töissä, koska heillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa, vaan koska he ovat motivoituneita yhdessä työnantajan kanssa tekemään työtä paremman tulevaisuuden eteen. On aivan turha ihmetellä, miksi työntekijät eivät jousta, jos työnantajakaan ei tee sitä koskaan. Luottavaisuus on työyhteisöissä tärkeä tunne. Tarkoitan tällä tunnetta siitä, että tiedän miten työkaverini ja työnantajani toimii ja voin luottaa heidän toimivan jatkossakin samoin. On aivan turha luulla minkäänlaisen luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä tilanteessa, jossa työntekijät eivät kykene yhtään ennakoimaan, mitä työnantaja seuraavaksi tekee. Tai luottamaan siihen, että työnantaja on lojaali tai edes asiallinen työntekijää kohtaan.

Vastavuoroisuus toimii myös ylemmällä tasolla. Onko todella järkevää luoda järjestelmä, jossa kriisitilanteessa tuemme yrityksiä vaikeiden aikojen yli ja kun yritykset pääsevät jaloilleen ja alkavat taas tuottaa, niiltä ei odoteta vastavuoroisuutta tai kiitollisuutta? Edellisen laman aikana pankeille syydettiin rahaa kohtuullisen paljon ja yksi yleisen edun puolesta uhrautuneista oli sosiaalihuolto. Sosiaalipuolelta karsittiin kaikenlaista ja aika paljon ennaltaehkäisevää työtä. Ja kun hyvät ajat palasivat, palautettiinko rahaa siihen työhön, josta sitä oli karsittu? Onko meille tullut tunne siitä, että pankit ovat arvostaneet sitä, että kiristimme vyötä ja tulimme vähemmällä toimeen? Miten voimme luottaa suuriin yrityksiin, virkamiehiin tai eduskuntaan, jos meille tulee tunne siitä, että kansalaisina meitä ei arvosteta, meitä ei kuulla, meidät on suljettu vastavuoroisuuden kehästä tavalla tai toisella pois?

Ihmisistä koostuvat järjestelmät on rakennettava inhimillisiksi. Muuten tulemme kytkeneeksi valtaa pitävät ihmiskunnasta irti. Tällöin, vaikka aluksi tuotot kasvaisivatkin, ne tuovat mukanaan kulttuurin, jossa vallalla on epäluottamus, itsekkyys, ihmisten kohtelu numeroina, empatian puute ja turvattomuus. Paljon kaivattua yhteisöllisyyttä ei voi rakentaa tällaiselle perustalle. Selvitäksemme monimutkaistuvasta maailmasta tulemme tarvitsemaan kaikkien panosta.

Eri televisiokanavilla on pyörinyt sarja "Pomo piilossa". Siinä isot pomot tutustuvat valeasussa alaisiinsa ja palkitsevat näitä lopuksi hyvin tehdystä työstä. Suurimman tunteen ihmiselle synnyttää kokemus siitä, että heitä ja heidän työtään arvostetaan. Palkka ei voi enää olla ainoa vastavuoroisuuden osoitus. Arvostusta voi osoittaa muullakin lailla kuin rahalla. Ehkä kannattaisi alkaa kehittää vastavuoroisuutta tai ainakin miettiä, millä lailla vastavuoroisuus toimii omassa työpaikassani.

Olisiko sinulla tarinaa siitä, miten vastavuoroisuus ja kiitollisuus toimii työpaikoilla?

7 kommenttia:

  1. Hieno ajatus tuo, että vastavuoroisuus on eräs inhimillisyyden peruskokemus. Allekirjoitan se täysin. Onnistuit avaamaan sen mielenkiintoisella tavalla työelämään päin. Olen itsekin seuraillut tuota Pomo piilossa -sarjaa silloin tällöin ja miettinyt, miksi se kiinnostaa. Vastavuoroisuudessa on suuri aukko työelämässä, nimenomaan terveessä vastavuoroisuudessa. Sillä ikävällä puolellahan se on muodostunut lahjonnaksi ja suosimiseksi, mutta uskon kyllä, että tätä vastavuoroisuuden ja vaihtamisen ajatusta kannattaisi kehittää ja miettiä, mitkä voisivat olla sen nykyiset sovellukset ja ulottuvuudet, jotka olisivat eettisesti kestäviä ja hyvää tuovia.

    VastaaPoista
  2. Loistava kannanotto!!!

    Olen kouluttaja/luovuuttaja. Saisinko käyttää tätä kirjoitusta työssäni, kun puhumme työnilosta ja arvostamisista työssä, kehittelemme voimauttavia ajattelutaitoja työpaikalle?!
    Olisin kiitollinen.

    VastaaPoista
  3. Hieno teksti! Näinhän se on, että rikkautta on muutakin kuin raha. Meidän täytyisi alkaa työpaikoillakin kiinnittää huomiota siihen, että työskentelemme yhteisönä hakien muutakin lisäarvoa elämäämme kuin vain aineellista hyvinvointia. Vaikeina taloudellisina aikoina pitäisi korostua tämän muun lisäarvon. Vain voittoja maksivoiva yrityskulttuuri on omasta mielestäni osa sairasta moderni kulttuuria.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Marja :-)!

    kerttuli: Ilman muuta voi käyttää, jos siitä on hyötyä :-)

    Katri

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Katri!

    Tämä on todellakin hyödyllinen pohja keskustelulle. Asioissa kun on ne kuuluisat kaksi puolta: se, mitä voin tehdä konkreettisesti työyhteisössä asioiden eteen (eikä vain valittaa) ja se, miten voin itse muuttua, niin että asiat voivat muuttua toivottuun suuntaan.

    Hyvyyksiä itse kunkin pyrkimyksille olla vastavuoroinen työssään!

    VastaaPoista
  6. Vuoropuhelu on oleellista, vaikka oltaisiin erimieltä, voisi löytyä se yhteinen ymmärrys. Aina ei välttämätöntä eikä tarpeellista olla samaa mieltä kunhan ymmärtäää toisen lähtökohdat.
    Työpaikoista on tulossa todellisia haasteita. Olen käynyt muutamassa todella omituisessa työpaikkahaastattelussa. Usein on tehnyt mieli sanoa, että parantakaa sisäinen ilmapiiri ja keskustelkaa keskennänne. Tiedättekö yleensä ottaen, mitä te tänne haetten. Haetaan työparia ihmiselle, joka ei ole itse haastattelemassa. Ihmiset kysyvät sellaisia kysymyksiä, joita eivät edes oikein tiedä mitä ne tarkoittavat. Oudoimpia tai huvittavimpia on nämä amerikkalaiset temppuradat; toimivat ehkä siellä mutta ei täällä. Sitten on tietysti kaikenkarvaiset huonolla päätöksentekokyvyillä varustetur johtajat, jotka ovat valmiita ostamaan konsultilta palvelut. Niihin en todella enää suostu, siellä "vonapii" psykolgit tekevät syväluotoisia analyyseja näkemättä pahimillaan hakijaa. Mummoni sanoi; että kolmen minuutin työ poistaa kolmen viikon työn. Tämä ohje on kultaa.
    Kuunnelkaa ja keskustelkaa keskenänne; se toinen kukkahattutäti

    VastaaPoista
  7. Tuottaako yritysten verohuojennus työpaikkoja? Miten se mitataan - olisiko uudet työpaikat syntyneet ilman huojennustakin? Jos annetaan verohuojennus sen vuoksi, että tulee työpaikkoja niin eikö se pitäisi sitoa siihen jostakin yhtiön kokoluokasta ylöspäin. Ymmärrän että alle 10 henkilön yritykset eivät välttämättä pysty ottamaan uutta työntekijää.
    Kun suuryritykset saavat isoja tilauksia ulkomailta ja niitä hehkutetaan lehdistössä - mitkä niistä oikeasti työllistävät suomalaisia? Paljon alihankintaa menee edelleen Kiinaan jne
    Jos yritys saa yritystukia, niin tulisiko silloinkin yritys sitoa useammaksi vuodeksi vastuuseen ettei seuranta lopu siihen kun tuki on käytetty?

    VastaaPoista