tiistai 11. kesäkuuta 2013

Maanantaiaamuna herää kapina ja napina

 
 
 
 
 

                                       







Tämä viikonloppu jää monelle mieleen negatiivisistä kannanotoista ihmistä vastaan. Samaa sukupuolta oleva pariskunta siunattiin lähetystyöhön ja Helsingin Sanomat julkaisi ison jutun kehitysvammaisten ryhmäkodin rakentamissuunnitelmasta aiheutuneesta nimbyilmiöstä. Molemmat uutiset herättivät julkista, aika ikävääkin keskustelua.  Molemmista unohtui se oikea pyrkimys. Pariskunta ovat ihan tavallisia ihmisiä, joiden on tarkoitus tehdä työtä, johon työnantaja on katsonut heidät sekä sopiviksi että päteviksi. Kehitysvammaisten on tarkoitus asua kodissa, joka on heidän perusoikeutensa. Jos unohdamme tavoitteen, voimme siirtää keskustelun pois ydinkysymyksestä ja hyökätä ihmistä vastaan.

Minulle itselleni sattui viikonloppuna junassa tapahtuma, joka puhutti sen jälkeen minua todella paljon. Mies häiriköi junassa ja hänet aiottiin poistaa junasta Keravalla. Sitä ennen hän kaatui lattialle ja löi päänsä kaatuessaan. Odotin hetken, että joku nousisi penkistä ja menisi katsomaan. Vieressäni istuvat nuoret miehet alkoivat välittömästi valittamaan, että juna myöhästyy juopon takia. Useimmat katsoivat vain ikkunasta ulos. Minun hämmästytti, ettei kukaan nouse ylös. Päätin tehdä sen. Olin sivusta seurannut hänen käytöstään, hän oli vihainen, ei agressiivinen. Hän ei vastustellut konnaria. Sanat eivät ole fyysisesti vaarallisia, ne voivat loukata. Tein päätöksen menemällä hänen viereensä. Pyysin lupaa katsoa hänen päätään..

Humalaisena, riitelevänä ja kivuliaana, hän uhkaili minua sanoilla. Kanssamatkustajat kommentoivat, että taas siellä on "täti, joka hyysää kaikkia".  Häiriökäyttäytymisestä huolimatta  päävamman tarkistaminen oli hänelle perusoikeus . Ihmistä pitää kohdella kunnioittavasti. Hänen suurin huolenaiheensa oli kaatumisesta huolimatta se, ettei ollut vaimo matkassa mukana.

Meidän aina tulisi ensisijaisesti tarkastella tavoitetta. Silloin emme eksyisi sivujuonteisiin ja hyökkäisi ihmisiä vastaan.

3 kommenttia:

  1. Entäpä sinun perusoikeus siihen, että tulet kunnioittavasti kohdelluksi?

    VastaaPoista
  2. Ja jäi tuosta edellisestä pois. Minusta toimit inhimillisesti ja rohkeasti. Hyvää kesää! :)

    VastaaPoista