Moni/multikulttuurisuus on ollut paljon esillä viime aikoina. Päätin sivuta aihetta, kun sivusilmällä huomasin puhetta siitä, että multikulttuurisuus on epäonnistunut monessa Euroopan maassa, koska ihmiset eivät suostu luopumaan identiteetistään tai heidän identiteettiään tuetaan liikaa. Tähän liittyy sanonta "maassa maan tavalla". Hieman tekopyhää on se, että kun puhumme monikulttuurisuudesta tai maahanmuuttajista, emme toki yleensä tarkoita kaikkia maahanmuuttajia, vain pakolaisia, turvapaikan hakijoita, paremman elintason perässä tulleita, ei länsimaalaisia ihmisiä.
Kuuntelin Hanna Arendtin esseen We refugees , jossa hän peilaa omaa ja muiden juutalaisten kokemuksia pakolaisuudesta toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Kannattaa uhrata hetki esseen kuuntelemiselle.
Identiteetti on meille kaikille tärkeä asia. Useimmiten emme edes ajattele sitä, se muokkautuu elämän varrella. Maahanmuuttajista varsinkin pakolaiset törmäävät siihen, että heidän on pakko jollain lailla muokata identiteettiään uudenlaiseksi. Kun joudut jättämään kotisi, sukusi, ystäväsi, omaisuutesi ja myös oman historiasi ja jaetut muistot taaksesi, kuka oikein olet? Mihin kuulut?
Ehkä ongelma ei olekaan se, että Suomeen turvaan tulleet pitävät liian tiukasti identiteetistään kiinni. Ihmiset ovat pääsääntöisesti hyvin sopeutuvaisia, sillä selviydymme tiukoissakin tilanteissa. Kuinka monet Suomeen tulevat yrittävät nimenomaan parhaansa mukaan sopeutua, tulla suomalaisiksi? Kun kaiken sen stressin keskellä, mitä muuttaminen yleensä ihan maailman toiselle laidalle aiheuttaa, yrität opetella suomenkieltä, sopeutua ihan uudenlaiseen elämään, muuttua suomalaiseksi ja silti törmäät siihen, että sinun käsketään mennä takaisin sinne, mistä tulitkin, on enemmän ihmeellistä, että ihmiset jatkavat yrittämistä. Puhumattakaan heistä, jotka ovat syntyneet Suomessa, eivätkä tiedä muuta kotimaata kuin Suomen, kuinka loukkaavaa voi olla se, että aina kysytään "mistä olet kotoisin"?
Ääriliikkeet syntyvät usein epäkohdista, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista. Ääriliikkeisiin on helppo värvätä ihmisiä, jotka eivät oikein tiedä keitä ovat ja mihin kuuluvat. Eikä tämä ilmiö rajoitu vain maahanmuuttajiin, esimerkiksi koulussa pitkään kiusaamisen kohteeksi joutuvat saattavat toimia aivan samalla lailla. Jatkuvasti toistuva hylkäämisen kokemus synnyttää pahimmillaan vihaa ja väkivaltaa. Varsinkin, kun mitään mitä teet, ei saa muita hyväksymään sinua joukkoonsa.
Voin toki olla aivan väärässäkin. Silti me "kantaväestö" voisimme hieman tutkiskella omia asenteitamme, omia tapojamme kohdata ihmisiä, omia vaatimuksiamme siitä, millaisia Suomeen tulevien pitäisi olla. Tutustutaan erilaisiin ihmisiin, kuunnellaan heitä. Opitaan toisiltamme.
Kuka olet? Mihin kuulut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti