lauantai 31. elokuuta 2013

Järkevyydestä ja järjettömyydestä




Luin Tuomas Enbusken kirjoituksen "äärimmäiset naisen aivot eivät järkipuhetta ymmärrä" ja jäin miettimään, mitä itse asiasta ajattelen. Tässä muutama lauantaiaamun ajatus.

Mikä on järkevää ja mikä ei? Voiko jokin asia olla järkevä tässä hetkessä ja vailla järkeä, kun sitä tarkastelee myöhemmin? Onko helpompi arvioida muiden järkevyyttä kuin omaansa? Voiko joku asia näyttää ulospäin järkevältä/järjettömältä ja olla tarkasteltavalle ihmiselle juuri päinvastaista? Kuinka paljon ympärillämme oleva kulttuuri ohjaa sitä, mikä nähdään järkeväksi?

Suurin harha on se, että kukaan meistä kykenisi olemaan ja toimimaan koko ajan kylmän järkevästi. Ne, jotka pääsevät lähemmäksi tällaista toimintaa, saavat usein jonkinlaisen häiriödiagnoosin, koska silkalla järjellä toimiminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Tarvitsemme tunteita ja järjettömyyden sietämistä, jotta kykenemme elämään muiden ihmisten kanssa. Tarvitsemme tunnetta ja näppituntumaa, jotta voimme tehdä päätöksia. Olennaista on siis oivaltaa, mikä on järjen ja mikä tunteen tasapaino omassa elämässä ja toiminnassa, silloin on mahdollisuus hyödyntää aivojamme mahdollisimman hyvin.

Jos järjen puutetta kuvataan sillä, että joku uskoo enkeleihin tai horoskooppeihin, niin mitä yhteistä näillä asioilla on? Voisiko olla niin, että nämä asiat tuovat toivoa jostain paremmasta oman elämämme kaoottisuuden ja kontrolloimattomuuden keskelle? Voisiko olla niin, että ne ihmiset, joita elämä on kolhinut eniten tai jotka kokevat olevansa täysin muiden armoilla, selviävät tästä elämästä uskomalla, että on jotain muuta kuin mitä voimme nähdä tai tieteellisesti todistaa? Tavallaan selviytymisen kannalta tämä on järkevää, jos ihminen sen avulla kykenee vaikeista olosuhteista ja tilanteista huolimatta jatkamaan.

Omassa työssäni riippuvuuksien kanssa näen, kuinka eniten ahdistusta aiheuttaa kun, ihminen ei kykene käyttäytymään järkevästi ja hän tietää sen itsekin. Näitä ihmisiä ei auta se, että heidät leimataan järjettömiksi tai tyhmiksi. Me kaikki käyttäydymme järjettömästi, jokainen omalla tavallamme, jokainen omanlaisissa tilanteissa. Omien ajatusansojemme tiedostaminen ja omien selviytymistapojen ymmärtäminen saattaa auttaa luomaan sellaisia tapoja toimia, jotka ovat järkevämpiä omassa elämässämme.

Oma kauhukuvani maailmasta olisi "täydellisten" ihmisten maailma, jossa kaikki olisivat 100 prosenttisen järkeviä. Se maailma olisi todennäköisesti tappavan tylsä, mikään asia ei koskaan tulisi päätetyksi, luovuutta ei olisi lainkaan, eikä mikään ikinä muuttuisi.

Ollaan ihmisiä kaikkine haasteinemme. Yritetään kuunnella myös niitä ihmisiä, jotka elävät erilailla kuin me itse. Yritetään ymmärtää, mistä ulospäin järjettömät asiat johtuvat ja ehkä silloin meillä olisi todellisia mahdollisuuksia puuttua myös asioihin, jotka tuottavat jonkinlaista vahinkoa.

Ps. Piti vaihtaa otsikko, kun se ei tuntunutkaan järkevältä...


3 kommenttia:

  1. Ihan noin Katri. Tärkeintä olisi, että me ihmiset hyväksyisimme itsemme juuri sellaisina kuin olemme. Silloin on helppoa hyväksyä myös muut. Minusta on aina ollut jännittävää tutustua uusiin ihmisiin, ihmetellä ja ihastella, kuinka monenlaisia meitä on ja kuinka monella tavalla asiat voidaan ymmärtää. Ja ohjenuorakseni olen ottanut, että täytyy tarvittaessa olla "miestä mieltä muuttamaan". Tänään nautin Hesarin juusta TÄYDELLISYYS ON TYlSÄÄ. Ja NUKKEKODISTA KARANNEET oli myös riemastuttava tarina. Tunnen yhden 13-vuotiaan Lolitan, ja nautin hänen innostuksestaan ja rohkeudestaan. - Riippuvuudet lienevät seurausta kokemuksesta, ettei ole tarpeeksi omana itsenään.

    VastaaPoista
  2. "Suurin harha on se, että kukaan meistä kykenisi olemaan ja toimimaan koko ajan kylmän järkevästi." Tämä on niin totta. Jos joku kuvittelee olevansa pelkän järjen ohjattavissa, kannattaa lukea Daniel Golemanin Tunneäly -kirja. Siinä kuvataan monenlaisten tutkimusten kautta sitä, miten monin tavoin tunteet meihin vaikuttavat tiedostimmepa sitä tai emme. Tiedostamattomien tunteiden ohjattavana ollessaan voi kyllä kuvitella toimivansa pelkällä järjellä ja sepä vasta onkin järjetön ajatus :)




    VastaaPoista
  3. Niin noh. Jos on kyse sairauksista tmv., järjettömyydet on helppo ymmärtää. Mutta jos on kyse terveestä ihmisestä, joka itsekkäästi tekee ohareita toisille tai menee oksennustaudissa elokuviin - kuten äsken luin - niin miten tällaisia muka voisi ymmärtää? Ja pitäisikö edes? Itse pitäisin ainakin asianomaiselle saarnan. Kyllä, toiveena olisi hänen muuttumisensa ja se, että hän myöntäisi oman typeryytensä, mutta onko se huono? Onko ihmisen huono ymmärtää, että typerää oli, en tee moisia uudestaan?

    Toki tässä sanomisessa on hyvin usein se, että se ei aiheuta muutosta, mutta riitaa kylläkin. Toisaalta jos nyt oikeasti on noin järjetön, niin eiköhän sanominen riidan uhallakin ole jo ihan hyvä asia... Vai?

    VastaaPoista