tiistai 31. joulukuuta 2013

Auta niin paljon, että sattuu.




Edellisen työpaikkani pihassa oli usein apua tarvitsevia ihmisiä - lähinnä miehiä. Elämän kolhimat miehet tarvitsivat useimmiten apua ylösnousemisessa. Katsoin usein työhuoneeni ikkunasta, eikö kukaan mene auttamaan välittämiseen erikoistuneessa laitoksessa. Onko kiire tärkeämpää kuin avunantaminen? Vai autanko mieluimmin niitä, joita on helpompi auttaa.

Maassa makaava ihminen ei ole välttämättä humalassa, ja humalainenkin tarvitsee apua. Avun antaminen kasvottomalle, tuntemattomalle on helpompaa etenkin, jos sen voi tehdä tilinsiirtona.

Avunantamisessa ensimmäiset minuutit voivat olla hyvin ratkaisevia, jotta loukkaantunut, sairauskohtauksen saanut tai muuten vain avuntarpeeseen joutunut ihminen välttyisi vakavimmilta seurauksilta. Usein auttaa parhaiten se, joka malttaa pysähtyä, kuunnella ja rauhoittaa tilannetta (harkintaa tarvitaan myös loukkaantuneita auttaessa). Suurissa vastoinkäymisissä ihminen tarvitsee eniten kuuntelijaa. Kun saa kertoa hätänsä, se alkaa jäsentyä omissa ajatuksissa ja avuntarvitsija löytää siinä avun.

Auttamatta jättäminen on yleistynyt. Välinpitämättömyyttä selitetään sillä, että ei jääty paikalle katsomaan kuinka kävi, koska ei kuitenkaan olisi osattu auttaa. Usein auttamista saatetaan pelätä. Usein auttaja auttaa myös itseään. Tee uudenvuodenlupaus;  "Autan lähimmäistä". Kiireessä ei ole helppo antaa aikaa, mutta usein se tekee meidät onnelliseksi.
Kukkahattutäti ihmisarvoministeriöstä, Jaana
Kukkahattutädeistä on tullut tärkeitä - kiitos HS!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti