Kukkahattutätikin menettää malttinsa

Olin tänään kuulemassa, kun palveluntuottajat esittelivät mahdollisille opiskelijoille työssäoppimisjakson työpaikkoja. Palveluntuottajat tarjoavat kuntouttavaa työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille. Kaksi alan ammattilaista oli kertonut, ettei heillä ole mitään tavoitteita. Laki kuitenkin selkeästi määrittelee tavoitteen: Kuntouttavan työtoiminnan tavoite on parantaa pitkäaikaistyöttömän työ- ja toimintakykyä ja edistää osallistumista erilaisiin työ- ja elinkeinohallinnon toimenpiteisiin. Työmuotona tämä on selkeästi sosiaalista kuntoutusta eikä terveydenhuollon ammatillista kuntoutusta.  

Kuntouttavaan toimintaan osallistuu usein sellaisia henkilöitä, joilla on paljon työllistymisen esteitä. Sosiaalieettisestä näkökulmasta tämä tehtäväkenttä on rajoja ylittävää sosiaalityötä. Sosiaalisessa kuntoutuksessa on tavoitteena yhteisöllistäminen, henkilön voimaannuttamisen kokemuksellisuus. Kukkahattutäti kirjaisi tärkeimmäksi tavoitteeksi mahdollisuudet työllistymiseen ja palveluiden käyttämiseen.

Kun työntekijöillä ei ole ammatillista näkemystä työllisyyspalvelujen kuntouttavan työtoiminnan tavoitteista, onko koko palvelu silloin tarkoituksenmukainen? Toimintaa pitää tarkastella tavoitteissa ja asiakkaan omassa kertomuksessa. Tämä on sosiaalista kuntoutusta. Tavoitteettomuus on sekä ihmisten että verovarojen hulvatonta ja moraalitonta tuhlausta. Yllämainittua palvelua ei voi tarkastella voluumilla vaan sen mittarit pitäisi olla laadullisessa tutkimuksessa.

Hyvä linkki on palveluntuottajille ja heidän työntekijöille: Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sivusto;

http://www.thl.fi/fi_FI/web/kaventaja-fi/keinot/tavoitteet/tavoitteet-osallisuuteen  

Sosiaali-alalla  joudutaan usein puolustamaan asiakkaita terveydenhuollon voimakasta ja järjestäytynyttä päätöksentekoa vastaan. Sosiaalialalla on hyvä lainsäädäntö ja paljon hyviä tavoitteita. Kukkahattutädin näkökulmasta ongelma on se, että työssä ei käytetä sosiaalityön menetelmia, usein menetelmät haetaan terveydenhuollosta. Nämäkin työntekijät todennäköisesti eivät koskaan olleet kuulleet termiä sosiaalinen kuntoutus. Palveluntuottaja ei ollut kirkastanut työnsisältöihin lainsäädännöstä nousevaa tavoitetta yllämainittuun asiaan. Tämä helposti johtaa asiakkaan näkökulmasta hälläväliä meininkiin.

Kukkahattutäti esittelee ministeriölle pohdittavaksi - miten sosiaalinen kuntoutus tehdään lainsäädännön tavoitteiden mukaiseksi? 

Tiistaiajatuksin Jaana