Kuntouttavaan toimintaan osallistuu usein sellaisia henkilöitä, joilla
on paljon työllistymisen esteitä. Sosiaalieettisestä näkökulmasta tämä tehtäväkenttä on rajoja ylittävää sosiaalityötä. Sosiaalisessa kuntoutuksessa on
tavoitteena yhteisöllistäminen, henkilön voimaannuttamisen kokemuksellisuus.
Kukkahattutäti kirjaisi tärkeimmäksi tavoitteeksi mahdollisuudet
työllistymiseen ja palveluiden käyttämiseen.
Kun työntekijöillä ei ole ammatillista näkemystä
työllisyyspalvelujen kuntouttavan työtoiminnan tavoitteista, onko koko palvelu
silloin tarkoituksenmukainen? Toimintaa pitää tarkastella tavoitteissa ja
asiakkaan omassa kertomuksessa. Tämä on sosiaalista kuntoutusta. Tavoitteettomuus on
sekä ihmisten että verovarojen hulvatonta ja moraalitonta tuhlausta.
Yllämainittua palvelua ei voi tarkastella voluumilla vaan sen mittarit pitäisi
olla laadullisessa tutkimuksessa.
Hyvä linkki on palveluntuottajille ja heidän työntekijöille: Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sivusto;
Sosiaali-alalla joudutaan usein puolustamaan asiakkaita
terveydenhuollon voimakasta ja järjestäytynyttä päätöksentekoa vastaan.
Sosiaalialalla on hyvä lainsäädäntö ja paljon hyviä
tavoitteita. Kukkahattutädin näkökulmasta ongelma on se, että työssä ei käytetä sosiaalityön menetelmia, usein menetelmät haetaan terveydenhuollosta. Nämäkin
työntekijät todennäköisesti eivät koskaan olleet kuulleet termiä sosiaalinen
kuntoutus. Palveluntuottaja ei ollut kirkastanut työnsisältöihin
lainsäädännöstä nousevaa tavoitetta yllämainittuun asiaan. Tämä helposti johtaa
asiakkaan näkökulmasta hälläväliä meininkiin.
Kukkahattutäti esittelee ministeriölle pohdittavaksi - miten sosiaalinen kuntoutus tehdään lainsäädännön tavoitteiden mukaiseksi?
Tiistaiajatuksin Jaana
Kukkahattutäti esittelee ministeriölle pohdittavaksi - miten sosiaalinen kuntoutus tehdään lainsäädännön tavoitteiden mukaiseksi?
Tiistaiajatuksin Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti