Elävästä elämästä
Kuuntelin Kalle Isokalliota perjantaiaamuna. Hän on viisas mies. Sosiaaliturvasta on tehty rakenteellisesti niin mahdoton, että se on jo este työllistymiselle. Minä olen lapsen lukenut hölmöläisten tarinoita ja niissä oli samankaltainen teema kuin nykyisessä toimeentuloturvassa. Se on kuin hölmöläisen peitonpidennys, toisesta päästä lyhennetään kun toiseen päähän jatketaan. Sosiaaliturvalle on käynyt samoin. Kaikki sen tietävät - kukaan ei ole tehnyt mitään.
Hankalaksi on tehty myös rajojen ylitykset. Muistan tuolta menneestä erään sosiaalityöntekijän, joka pirautti asiakkaastaan seurakunnan diakoniatyöntekijälle. Asiakas oli hyvin nuori henkilö ja hänen puolisolleen oli sattunut vakava tapaturma. Sosiaalityöntekijän pyyntö kuului: "Mitä sinä voisit tehdä?" Diakoniatyöntekijä vastasi: "En juuri mitään." Diakoniatyöntekijä meni lähetyspiiriin, joka oli keräämässä varoja lähetyskohteeseen. Hän kertoi siellä lähimmäisen olevan hädästä ja sanoi, että joskus on tärkeämpää auttaa sitä ihmistä, joka on lähellä kuin sitä joka on kaukana. Piiri päätti lahjoittaa kolehdin asiakkaalle.
Tähän tarinaan vielä liittyi henkilö, joka tiesi perheen hädästä ja halusi lahjoittaa nimettömänä vähän rahaa. Hän oli samoihin aikoihin liikkeessä ja otti yhteyttä diakoniatyöntekijään. Sosiaalityöntekijä sanoi diakoniatyöntekijälle, ettei rahoja voi laittaa tilille, koska siitä ei ole mitään hyötyä hädässä. Hän joutuisi leikkaamaan saman verran toimeentulotukea, kun lahjoitusvarat olivat. Harkinnavaraiseen ei ollut varoja varattuna kunnassa. Diakoniatyöntekijä joutui työntämään taskuunsa avustusrahat. Hän pyysi työtoveriaan avustuskeikalle todistamaan, että lahjoitusrahat menivät sille kenelle ne oli lahjoitettu. Inhimillinen hätä ei aina ole avustuskohde ja liian ankarat "normit" eivät oikeasti helpota ketään. Apu oli siinä kohden tarpeen. Se lisäsi voimavaroja ja jaksamista perheessä.
Kummatkin virkamiehet ovat eläkeellä ja tekivät varmasti omantuntonsa mukaan. Inhimillisyys ei saisi olla rikollista ja salattavaa, eikä asiakas saisi joutua maksamaan liian kovaa hintaa. Ehdotan, että päätöksentekijät tutustuvat "hölmöläistarinoihin" ja ottavat niistä oppia. Sadut ovat olleet kautta vuosituhansien opettaneet eettistä käyttäytymistä ja ongelmanratkaisutaitoja.
Muistinvirkistykseksi hölmöläistarinat löytyvät täältä:
http://kilplased.ee/fi/holmolaissadut
Kukkahattutäti Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti