perjantai 26. huhtikuuta 2013

Hyvinvointia vai biovaltaa

Elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisen tarkoitus on olla tuottava. Tuottavuus alkaa yksilön kohdalla aikuisuuden saavuttaessamme. Tarkoitus on alkaa tuottaa viimeistään 25 vuotiaana. Tehokkainta tuottavuus on, kun tuotetaan lisää veronmaksajia ja tehdään töitä. Tämä ei aina onnistu, kun nuoruus on usein etsikkoaikaa. Viittaan tarkoituksellisesti uskonnollisella termillä, koska tämä puhe on saavuttanut uskonnollisen puheen paatoksen. Nuoret on pelastettava tuottaviksi keinolla millä hyvänsä ja lyhennettävä opiskeluaikaa ja  elämän tärkeintä vaihetta - kasvua aikuiseksi. Tätä perustellaan hyvinvointiyhteiskunnalla, joka huolehtii kaikista. Nuori tarvitsee turvallisuutta ja kestäviä ihmissuhteita ja toisaalta nuori tarvitsee kehityäkseen vastuulliseksi aikuiseksi myös hallittuja kokemuksia. Meillä jo alakoulussa lapsi oppii tietämään mitä hän ei osaa. Minusta emme elä hyvinvointiyhteiskunnassa vaan elämme tolkuttomassa kontrolliyhteiskunnassa.

Olen ollut aina ihastunut Foucaultin käsitteeseen kuri- ja kontrolliyhteiskunnasta. Se kuvaa kiehtovasti valtaa, joka valvoo yksilöä sisältä, aivoja, ajatuksia jopa ruumista. Vallankäytön välineenä on myös sosiaalihuolto, työvoimapolitiikka ja kaikki se mitä nykyisin miellämme ennaltaehkäiseväksi hyvinvointityöksi. Siihen sisältyy valtaisa määrä erilaisia viestintäketjuja, joita hoitavat erilaiset kontrolloijat. Yhteiskunnallinen osattomuus on kontrolloitua ja valvottua. Tavallisesta ihmisen elämästä on tullut vallankohde. Täydellinen valta toteutuu elämän haltuunotolla. Minusta esimerkiksi työttömän ilmoituskaavake on vallanhaltuunoton väline. Se tunkee pään sisälle; Olet yhteiskunnallisesti kelvoton, olet työtön, yhteiskunta valvoo voimakkaalla kontrollilla päänsisältöäsi.

Ajankäyttö työssä on myös tiukasti valvottua. Sitä palkitaan kahvitauoilla ja erilaisilla henkilökohtaisilla bonuksilla. Bonukset ovat tulleet yksityistämisen myötä myös sosiaalialalle. Kannustimena sosiaalityöntekijälle on säästää sektorirahoistaan 10 prosenttia, joka oikeuttaa hänelle henkilökohtaisen palkanlisän. Menetelmä antaa vallantunteen ja kurjistaa kurjan asemaa. Kontrolliyhteiskunnassa työ on enemmän postfordilaista tuotantoa, joka tuottaa tietoa ja elämyksiä entisten hyödykkeiden sijalla. Tuotanto ei ole sidottu aikaan, joten sitä ei säädellä kellokorteilla tai ansaituilla lomilla. Säätelymenetelmiksi on tullut saavuttevuus, referenssit ja erilaiset ansioluettelot. Usein olen kuullut puhuttavan rajattomista asiakkaista - kuka uskaltaisi puhua rajattomasta työstä.

Foucault on luonut biopolitiikka käsitteen, joka on kontrolliyhteiskunnan taustavaikuttaja. Biopolitiikka on syke, joka kuuluu kaikialla sosiaalipolitiikassa. Hyvinvointipolitiikka on valtion tapa yllä pitää terveyttä ja ahkeraa, tuottavaa työvoimaa tuotannon tarpeisiin. Nämä ohjaukselliset, kontroillavat voimat ovat terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja tulopoliittiset sopimukset. Meidän ennaltaehkäisevä hyvinvointityömme ei tue kurjuuteen leimattuja muussa kuin palveluissa pysymisessä. Todellisia kannustimia ei haluta purkaa, koska kontrollia on jo hoitamassa valtava määrä kontrolloijia.

Ei kukkahattutäti näin  helpolla luovuta. Hän näkee kontrolliyhteiskunnan olemassaolon, eikä usko paljon kehuttuun ennaltaehkäisevään hyvinvointipolitiikkaan. Hän uskoo voimaantumiseen ja dialogiseen keskusteluun. Nyt sote-uudistuksen aikaan olisi hyvä keskustella laaja-alaisemmasta sosiaalityön muutoksesta, jolla pyrittäisiin purkamaan kontrollia kaikilta niiltä sektoreilta, jotka tekevät sosiaalialan kaltaisia töitä. Asiakkaiden syke tulisi kuuluvaksi ja kasvot näkyviksi.

Kukkahattutäti Jaana

2 kommenttia:

  1. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100551/071matthies.pdf?sequence=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea Aila_leena Mathesin teksti; Toisenlainen kolmas sektori. Pysäytti miettimään - en ollut koskaan lukenut sitä.

      Poista