maanantai 8. huhtikuuta 2013

Riittävän tärkeä



Katri on se meistä, joka kirjoittaa paremmin ja haastaa minut ajattelemaan. Helpompi olisi olla maailman muutosmatkalla  hiljaisemman kumppanin kanssa. Muutuisiko maailma? Tarinat ovat yksi sosiaalityön menetelmä. Kerro sinä tarina minulle ja minä kuuntelen. Tarinasi on sinun elämäsi. Se on usein surullinen. Siihen usein liittyy pettymyksiä. Häpeää. Riittämättömyyden tunnetta. Se ei ole vain tarina.

Sinun elämäsi tarina on sinun elämäsi. Se on kertomus monella eri tasolla. Siitä löytyy tarina, miksi niin on tapahtunut. Yhteiskunnan toiminta kuuluu tarinan taustakohinana. Tarinassa kuuluu monien ihmisten ajattelu. Tarinassa kuuluu sinun elämäsi syke. Syke voi olla todella hidas, epäsäännöllinen ja melkein kuulumaton.

Syke on kuitenkin se, joka kuuluu. Syke pitää yllä elämää. Elämä on aina voittaja. Se on voittaja jopa silloin, kun se tuntuu pettävän. Meillä on usein elämässä myytti, joka pakottaa minutkin ajattelemaan, etten ole riittävä. Sykkeen rytmi katoaa.

Minusta tuntuu nykyisin, että taustakohina on niin voimakas, ettei syke kuulu, ei edes voimakas syke. Meillä mennään valtavalla vauhdilla muutoksiin, joita sitten aletaan korjata. Korjataan muutosta, jota ei ole mietitty.

Pelottavaa on se, kun nyt puhutaan uudesta sotemuutoksesta. Koko sotessa on unohdettu  sosiaalipuoli. Pienet ihmiset, joiden syke on epäsäännöllinen, eivät jaksa jatkuvia suuria muutoksia. Elämästä on tehty muutenkin jo 3-6 kuukauden syklejä työvoimapolitiikassa, 3-5 vuoden projekteja sosiaalirahastojen rahoittamina myllerrysprojekteina, valtionrahoituspäätökset ovat vuosittain muuttuvia. Mikään ei ole pitkäkestoista. Minusta pelottavinta tässä uudistusten maassa on, että ihmiset, palvelut ja sosiaalinen huolenpito ovat kilpailutuksen, projektin ja hallitusohjelman varassa. Sosiaalityössä sosiaalityön menetelmin ei ihmisiä tueta kohti heidän elämänsä ongelmien ratkaisuja tai kohti parempaa elämää kuukaudessa eikä kahdessa. Meidän elämämme ei ole vain sosiaali- ja terveysministeriön toimien ohjattavana, oma osansa on kaikilla ministeriöillä.

Ihmisarvoministeriön kukkahattutäteinä pohdimme, voiko tässä muutoksen maailmassa hoitaa sosiaaliasioita hallituspolitiikassa ilman pitkäkestoista yli hallituskausien menevää ohjelmaa? Onko meidän asiakaslähtöinen lainsäädäntömme muuttumassa muutoksessa rangaistuskäytännöksi ihmisille, joiden syke on huonosti kuuluva.

Etsikkomatkalla onnistuneeseen tavoitteeseen; ihmisarvoinen elämä.

1 kommentti:

  1. Moikka Ihmisarvoministeri

    meinasin kirjoittaa sivulle seuraavat jorinat, kunnes tajusin, että tehän haette nyt eri asioita: ihmisarvoinen elämä on kova tavoite. Toivon, että saatte mukaan henkilöitä, joilla on paljon tietoa ei ainoastaan syrjäytyneistä nuorista vaan myös yksinäisistä vanhuksista. Uskon, että yli puolet apua
    uskon, että yli puolet apua tarvitsevista henkilöistä on jonkin kanavan kautta tavoitettavissa. Miten tämä työ koordinoidaan? Miten valtion käyttämät eurot saadaan kohdistumaan oikein ja riittävän kauan saadaksemme henkilöt takaisin riittävän varmalla pohjalla elämään omaa elämäänsä. Itse kuulun ryhmään, joka seuraa ja haluaa varmasti heti aikataulujen salliessa olla mukana auttamassa. Vapaaehtoisia on paljon eri tahoilla, jotka omalla pienellä ponnistuksellaan haluavat olla mukana. Olen vakuuttunut siitä, että olette tarttuneet juuri oikeaan asiaan. Työ ei ole nykyisellään riittävä ilman pitkäkestoista ohjelmaa.

    VastaaPoista