tiistai 30. huhtikuuta 2013

Sananen sanoista







Tämän päivän epistola koskee sanoja. Sanoja, jotka muokkaavat maailmaamme, mielikuviamme ja asenteitamme. Sanoilla on suuri valta ja aina silloin tällöin kannattaisi pysähtyä miettimään, millaisia sanoja käytämme ja mitä käyttämämme sanat meille merkitsevät. Vielä tärkeämpää on miettiä yhdessä, käytämmekö samoja sanoja samassa merkityksessä. Pahimmillaan käytämme samoja sanoja ja tarkoitamme aivan eri asioita.

Ensimmäinen sanani on ymmärtäminen. Sosiaalipuolella tuntuu välillä vallitsevan käsitys, että jos yritän ymmärtää toista ihmistä, hyväksyn myös kaiken mitä hän tekee. Itse en näe asiaa näin. Voin tehdä parhaani ymmärtääkseni ihmistä, hänen taustaansa, sitä, mistä hänen ajattelunsa ja toimintatapansa rakentuu. Jotta minulla on edes mahdollisuus tähän, minun pitää kyetä kuuntelemaan häntä ja minun pitää arvostaa häntä ihmisenä. Sen sijaan minun ei tarvitse hyväksyä hänen tekojaan. Puhun nyt teoista, jotka aiheuttavat vaaraa tai haittaa hänelle itselleen tai hänen läheisilleen. Ihmisarvoiseen kohteluun kuuluu tällaisten asioiden nostaminen keskustelun aiheeksi. Ihmisten pitää myös antaa kokea häpeää silloin, kun he eivät ole toimineet oikein. Häpeä on inhimillinen tunne, joka parhaimmillaan saa aikaan sen, että samaa häpeällistä tekoa ei tehdä enää uudelleen. Ymmärtäminen ei siis mielestäni ole pumpuliin käärimistä, vaan se on väline, jolla tuetaan ihmisiä ottamaan vastuu omista teoistaan ja elämästään.

Toinen sanani tälle päivälle on heikko. Autamme heikompia, olemme heikompien puolella. Periaatteessa hieno asia, mutta eikö jokainen meistä ole heikko joskus? Sama ihminen voi olla vahva ja heikko samanaikaisesti, eri asioissa. Olemme heikkoja suhteessa johonkin tilanteeseen tai ihmiseen, mutta onko se persoonallisuutemme piirre? Lähtökohtaisesti palvelujen ja avun tarjoaminen heikoille on leimaavaa ja asenteellista. Heikommassa asemassa oleva on ehkä määrite, jonka jotenkin hyväksyn. Mutta miksi emme voisi puhua vain tuen tarpeessa olevista kanssakansalaisista? Samalla voisimme ehkä useammin lähteä siitä, että tuettaisiin ihmisten vahvuuksia ja omia selviytymistaitoja sen sijaan, että autamme heikkoja. Jos uskallamme irrottaa ajattelumme siitä, että on olemassa heikompia lenkkejä, ehkä juuri nämä henkilöt voivat tarjota meille yllättävimmät näkökulmat elämään ja elämässä selviämiseen.

Tiistainiuho Katri :-)

6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. En oikein ole koskaan ymmärtänyt, että mistä kaiken ymmärtämisen ajattelu on lähtenyt liikkeelle. Jos ymmärtäisimme kaiken, niin ei olisi ristiriitoja tai väärin ymmärtämisiä. Usein vailinainen viestintä aiheuttaa ongelmia. Komppaan siis Katria taas kerran. Kun yritämme ymmärtää toista ihmistä, niin usein ymmärrämme itseämme paremmin tai jopa enemmän. Ymmärtämisen vuoksi kannattaa ponnistella, että voisimme olla enemmän ihmisiä toisilemme ja välttää arvottamasta sanoihin perustuen toisiamme. Hyvä olisi kuulla kysymyksiä; "Ymmärsinkö oikein?" "Tarkoititko tätä?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaisin "kaiken ymmärtämisen" ajatuksen olevan jotain seuraavaa. Jos ajatellaan, että on olemassa hyvä ja paha. "Pahalle" =mokanneelle pitää antaa uusi mahdollisuus, ehkä jopa toinen ja kolmaskin? Tällöin siis kaikkea ymmärrettäisiin. Miten pitkälle ymmärrettäisiin? Osan ihmisistä oikeudentaju ei ymmärrä useiden mahdollisuuksien antamista, koska "minäkään en ole mokannut niin pahasti"? On ihana ajatus välittää ja rakastaa ihminen terveeksi mutta ei realistinen.

      Poista
    2. Miksi se ei ole realistinen? Jos lähtökohtana on se, että muutostyötä ihmisten kanssa kannattaa tehdä ja että aina on olemassa mahdollisuus muuttaa suuntaan kohti parempaa elämää, ainoa tie tähän on uskoa ihmisten mahdollisuuteen muuttua. Eli välittää ihmisestä. Yhä painotan sitä, että tekoja ei tarvitse hyväksyä. Jokainen meistä on kykenevä pahoihin tekoihin. Suurin osa todella pahoihin, mikäli joudumme todella huonojen olosuhteiden ja tapahtumien piirittämäksi. Oman inhimillisyytensä ymmärtäminen antaa mahdollisuuden olla armollinen myös muita kohtaan.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. "Välittäminen" ei ole sama asia, kuin rakkaus. Ja rakastetuksi tulemisen kokemuksen pois jääminen lapsena/nuorena aiheuttaa useimmiten ongelmia myöhemmässä elämässä. Jotka sitten näyttäytyvät...miten näyttäytyvät. Vanhempien tai edes joidenkin lähiaikuisten olisi pitänyt tehdä tehtävänsä silloin aikoja sitten ko. henkilön kohdalla. Ammattilaisen tavoite tehdä muutostyötä loputtomiin, ei ole mielestäni realistinen vaikkakin hyvää tarkoittava. Ammattilainen ei voi antaa niitä "tunteita" asiakkaalle, joita hän tarvitsisi eheytyäkseen ja ehkä myöhemmin myös itse kiinnostuisi ottamaan vastuuta auttamisestaan.



    VastaaPoista